Aperitivo-opas aloittelijalle

Tervetuloa kurkistamaan päiväkirjaani (ja ehkä kuulemaan pieniä salaisuuksiani).

L’ora dell’aperitivo. No siis ehdottomasti yksi mun lempiasioista Italiassa on aperitivo-kulttuuri. Se hetki, kun päivän työt on takana ja illallinen vielä edessä. Aurinko laskee, taivas muuttaa väriä ja jäät kilisee laseissa. Kukaan ei kiirehdi, eikä kenenkään tarvitse olla missään muualla. Tarkoitus ei ole juoda paljon, vaan istua alas, hengähtää ja nostaa malja hyvässä seurassa – cin cin! kun ilta hiljalleen tummenee.

Santa Margheritassa aperitivon aika alkaa kuuden ja seitsemän maissa. Työpäivä on loppunut, ja ihmiset tulevat joko suoraan töistä tai ovat jo käyneet kotona vaihtamassa vaatteita. Aperitivolle voi pukeutua vähän paremmin, tervehtiä tuttuja ja pysähtyä juttelemaan, ja kaikki tapahtuu piano piano. Lasillinen paikallista Vermentinoa, jonka kylkeen pöytään tuodaan öljyisiä oliiveja, suolaisia sipsejä ja pieniä täytettyjä leipäpaloja. Aperitivo osuu usein auringonlaskun aikaan, ja sataman reunalla istuessa huomaa, ettei kukaan katso kelloa tai kännykkää. Ihmiset keskittyy tähän hetkeen ja seuraansa. Nämä on niitä hetkiä, joiden takia haluan aina takaisin Santa Margheritaan. Meri, ihmiset ja meren takana rinteillä näkyvät värikkäät talot.

Lasissa on yleensä spritz (proseccoa, Aperolia tai Camparia ja soodavettä), Negroni, Americano tai lasillinen valkoviiniä. Ilman alkoholia saa esimerkiksi Crodinon tai Sanbittèrin. Vieressä on stuzzichini-naposteltavia: oliiveja, sipsejä, focacciaa, juustoa ja leikkeleitä. Yleensä naposteltavat kuuluvat juoman hintaan, mutta se, millaisia ja kuinka paljon niitä on, riippuu baarista. Kuvassa näkyvän paikan olemme keskenämme nimenneet sen vakioasiakkaan, Jack-koiran, mukaan, joten meille se on aina Jack’s Bar. Siellä ei ole kylän monipuolisimpia tai parhaita naposteltavia, mutta se on taatusti koko kylän edullisin paikka. Pieni olut taitaa maksaa 3,50 € ja lasi paikallista viiniä 4 €.

Aperitivon jälkeen siirrytään hiljalleen illalliselle, joko ulos tai kotiin. Aperitivon on tarkoitus olla kevyt, eli pientä naposteltavaa raikkaan drinkin kanssa, joka herättää ruokahalun varsinaiseen illalliseen.

Santa Margheritassa kuitenkin meidän oma rakas lempipaikkamme aperitivolle on kylän sisällä oleva Bar New Life, koska siellä vietimme ensimmäisen oikean iltamme kylässä. Se onkin hauska tarina.

Kävelimme iltasella hitaasti käsi kädessä kylän katuja pitkin ja tutustuimme vasta paikkoihin. Huomiomme kiinnittyi baariin, josta kuului kovaa musiikkia ja joka oli täynnä ihmisiä kadulle asti. Siellä sattui olemaan juuri silloin paikallisten karaokeilta! Meille järjestettiin istumapaikka viereiseltä puistonpenkiltä, ja pöydäksi tuotiin jokin jakkara. Nautimme italialaisista lauluista ja siitä, miten kaikki lauloivat mukana. Jopa puolisoni Garrett kävi laulamassa Billy Joelin Piano Manin, joka sattui löytymään heidän listaltaan. Päädyimme juomaan muutaman Aperol Spritzin liikaa ja unohdimme maksaa osan laskusta kokonaan.

Aamulla tajusimme virheemme ja kävelimme vähän noloina takaisin baariin. Baarin omistaja Roberto, suurin piirtein meidän ikäisemme kolmekymppinen mies, kiillotti tiskin takana laseja. Hän muisti meidät ja myös sen, että meiltä oli jäänyt osa laskusta maksamatta. Maksoimme sen, ja hän kiitti meitä erikseen siitä, että tulimme takaisin, koska turistit eivät kuulemma aina näe sitä vaivaa. Siitä lähtien olemme käyneet siellä säännöllisesti, ja meistä on sittemmin tullut hyvät ystävät hänen kanssaan. Hän on auttanut meitä Santa Margheritassa paljon esimerkiksi asunto- ja autopaikka-asioissa ja monessa muussakin, ja häneltä voi kysyä neuvoa milloin vaan. Roberton baarista saa ehdottomasti kylän parhaat cocktailit, ja valikoimasta löytyy kymmeniä ja kymmeniä erikoisdrinkkejä ja pulloja.

Mutta aperitivoa ei tarvitse säästää seuraavaan matkaan. Kotona spritzin perussuhde on 3 osaa proseccoa, 2 osaa Aperolia ja 1 osa soodavettä, jäitä ja appelsiiniviipale. Tunnelmamusiikki soimaan, kulhoon oliiveja ja viereen muutama pala vaikka Parmigiano Reggianoa, niin oma sohva muuttuu hetkeksi rantakaduksi. Tärkein sääntö pätee kotonakin: con calma, eli kiirettä ei ole.

Psst: teen kotona tosi usein meille niin runsaita aperitivo-lautasia, että ne käyvät välillä myös illallisesta. Silloin niitä kutsutaan nimellä apericena. Silloin laitan mukaan erilaisia juustoja, oliiveja, leikkeleitä, sipsejä, itsetehtyä valkosipuli-jogurttidippiä ja mitä tahansa muuta mitä keksinkään sillä hetkellä.

Pienet sanat tästä päiväkirjan tekstistä

• l’ora dell’aperitivo – aperitivon hetki

• cin cin! – kippis!

• Vermentino – valkoviini, jota tehdään paljon Liguriassa

• piano piano – hiljalleen, rauhassa

• stuzzichini – pientä naposteltavaa

• apericena – aperitivo, joka korvaa illallisen (cena = illallinen)

• con calma – rauhassa, ilman kiirettä

Mun suosikkijuoma aperitivolle on joko perinteinen Aperol Spritz tai uudehko suosikkini, katkero Campari Spritz.

Ci vediamo!